lauantai 3. tammikuuta 2015

hävitä muistot

Kaikista omistamistani tavaroista kysyttiin alkuperää ja jos niihin liittyi minkäänlaisia muistoja, niiden kohtaloksi tuli hävitys. Lasten tuli itse repiä tai poistaa albumeistaan isänsä kuvat ja viedä ne roskikseen. Sain kuitenkin puhuttua, että laittaisimme ne kirjekuoreen ja veisimme ne lasten isälle. Kävelin lasten kanssa itkusilmässä tämän matkan, kun hän seurasi meitä autolla ja vahti, että näin todella tapahtui. Ex -miehen pihasta ajoi auto pois kun pääsimme sinne ja mies ystävä lähti sitä seuraamaan. Oli kuulemma pelästynyt , että joku on siepannut minut...

Häälahjaksi saamani Vernan lasit oli myös hävitettävä. Hän ei haluaisi, että muistelisin joka päivä ex-miestäni näistä juodessani. En halunnut hyviä käyttökelpoisia laseja roskiin heittää vaan ehdotin, että antaisin ne tyttärelleni. Tämä ei kuitenkaan ollut sallittua. Miehen lähtiessä tapaamaan tytärtään, pakkasin lasit ja vein ne taln nurkalle piiloon. Jossain vaiheessa mies sotti ja kysyi missä lasit olivat. Sanoin niiden olevan roskiksessa. Hän käski hakea lasit sieltä, koska halusi itse varmistua, että oikeasti päätyvät roskiin. Kinasimme tästäkin tuntikausia puhelimessa. Lopulta päädyin siihen, että vein kaksi lasia roskiin ja sotkin jätteitä niihin, otin valokuvat ja lähetin miehelle. "No, oliko se nyt niin vaikeeta, nyt sain todisteen, että niistä on päästy,  kiitos Kristiina olet niin ihana, rakastan sinua."

Samoin kirjahylly jonka olin myös tyttärelleni luvannut, menisi myös roskiin. Ja jos yrittäisin vastustella, hän kantaisi sen itse ja "vahingossa" pudottaisi matkalla, niin että se menisi rikki. Tyttäteni oli kuulemma niin epäluotettava ja saisi itse pärjätä tässä elämässä, minun ei kuuluisi häntä yhtään auttaa. Sain kuitenkin miehen töissä ollessa luovutettua tämänkin hyllyn eteenpäin. Siitäkin sitten nousi riita ja minä olin maailman luokan pahin hminen, valehtelija ja muuta sellaista.

Jokaisesta sormissani olevista sormuksista hän jatkuvasti tivasi, mistä ne ovat peräisin. Hän pyysi ne monta kertaa käteensä tarkisti kaiverrukset ja uhkasi heittää viemäriin. itkua vääntäen pyysin niitä, takaisin, sillä osa niistä oli lahjoja äidiltäni ja ex-anopilta. Nämä anopin antamat sormukset muodostuivat hänelle pakkomielteeksi. Hän talutti minut romukullan lunastuspisteeseen ja vaati saada hinta-arviot 2 sormuksesta.
Niistä olisi saanut vaivaiset 29euroa, Sillä hetkellä mies päätti että summa on liian pieni, mutta kotiin päästyämme halusi uudestaan päästä niistä eroon, joten keksin, että voisimme ostaa sniistä saadulla rahalla varattomille jotain. (Sain loppujen lopuksi piilotettua nämä ja ovat yhä tallessa :) )

Autooni tuli muutamia vikoja ja hän päätti, että myisimme auton ja hän katsoisi tilalle uuden. Hän esitteli minulle autoja, mutta mikään auto ei sitten loppujenlopuksi kelvannutkaan hänelle. Kun olin ilman autoa, hänen oli helppo kontrolloida menemisiäni. Hänen mielestään en olisi saanut kävellä 2 kilometrin matkaa junalle, vaan se olisi kuljettava hänen kyydissään autolla.  Hänhän välitti minusta niin paljon ettei antaisi anteeksi jos minulle kävisi jotain tällä kävelymatkalla..

Kaikki tämä kontrollointi alkoi pikkuhijaa.... jossain vaiheessa sitä tuntui, ettei enää uskalla tehdä mitään.... kaikki kuristi, rintaa ahdisti.... olo oli todella paha, mutta se mitä minulle oli syötetty, mitä minulle oli hoettu, pisti miettimään jäisinkö todella yksin jos nyt vain lähtisin..

torstai 1. tammikuuta 2015

niin tavallista....

Kesällä reissasimme kahdestaan paljon suomessa. Reissurahat menivät aina minun pussistani, hän maksaisi seuraavan matkan... (hänen vuoronsa ei siis koskaan tullut). Oli meillä ihan mukavaakin näillä reissuilla kun vaan muistin olla positiivinen ja hänen kanssaan samaa mieltä.
Lasten kanssa en saanut tehdä mitään ilman lupaa ja kaikkeen piti aina olla hyvä selitys.
Parempi olisi ollut jos olisin levännyt ne viikot kotona kun lapset olivat luonani. Mielessäni on eräs päivä kun tämä mies oli töissä, alennusmyynnit olivat käynnissä ja päätimme lähteä yhden tyttäreni kanssa nopeasti piipahtamaan vaateliikkeeseen. Katselimme ja sovittelimme vaatteita kunnes sovituskopissa ollessani kuulin puhelimen soivan. Kauhistuneena huomasin puheluita tulleen 12 kpl (vajaan tunnin sisällä). Vastasin ja selitin missä olin. Vaateliikkeen musiikin pauhussa en ollut puheluita kuullut.... Tästä hän suuttui silmittömästi ja vaati, että ilmoittaisin hänelle aina heti kun kotoa poistuisin, minne tahansa.
  Hän ei halunnut tavata ystäviäni, eikä vanhempiani koska kuulemma arasteli vieraita ihmisiä. Enkä yksin mielellään saanut lähteä ystävien luokse tai jos lähdin siitä tehtiin aina jonkinlainen numero. Yleensä tunnin kyläilyn aikana hän soitti vähintään kolme kertaa vain varmistaakseen että olin kunnossa. kotiin tullessani hän alkoi tivaamaan miksi olin outo. En tajunnut näitä kysymyksiä ja ärsyynnyin kyllä tästä kyselystä, ja kun ärryin hänen mielestään ystäväni, jotka eivät olleet miestä edes nähneet olivat puhuneet hänestä pahaa ja myrkyttäneet mieleni häntä vastaan. Jouduin jatkuvasti pönkittämään hänen itsetuntoaan ja selittelemään mitä olimme oikeasti puhuneet....
Kerran hermostuin kunnolla, tulostin hänelle nipun papereita narsismista, käskin lukea ja hakeutua hoitoon..
Hän heittäytyi marttyyriksi, alkoi itkeä ja huutaa."ai syytät minua hulluksi, sinähän tässä lääkehoitoa tarvitset. Varaisinko sinulle ajan lääkäristä ja voisit saada vähän rauhoittavia."
Hän olisi halunnut vielä tulla mukaan lääkärille ja hän selittäisi, koska kuulemma paremmin sen osaa, kuinka tarvitsisin rauhoittavia ja pitkän sairasloman...

mielipiteitä

Keväällä hän ehdotti minulle, että voisin käydä lainaamassa kirjastosta koraanin ja lukemalla sitä tutustuisin paremmin hänen kulttuuriinsa. Luinkin sitä hieman, mutta pian jo huomasin ettei mies itsekään ehkä ollut kirjaa lukenut, joten en ottanut asiaa kovin vakavasti. Hän halusi kovasti kanssani kihloihin ja naimisiin ja lapsen väliimme. Lapsi kasvatettaisiin muslimiksi, johon minulla ei olisi sanomista. Hän ei saisi pakottaa minua kääntymään uskontoonsa, mutta toisteli jatkuvasti, että olisi hienoa jos olisimme samassa uskonnossa koko perhe. Ajatus kääntymisestä toiseen uskontoon tuntui vieraalta ja ilmoitinkin kantani tästä. Jos en kelpaisi kristittynä, en haluaisi olla koko suhde projektissa edes mukana. Riitelimme tästä asiasta usein ja kun yritin tuoda oman näkökulmani esiin, minut latistettiin täysin eikä annettu puheenvuoroa. Tämä tuntui todella turhauttavalle.

Juhlia

Joulukuun alussa minulla oli työpaikkani pikkujoulut. Ilmoitin miehelle, että haluaisin niissä käydä.
Tästä hän hieman suivaantui ja ilmoitti etten voisi sinne yksin mennä. Työpaikassamme on pelkkiä naisia, joten hieman ihmettelin tuota. Päätin kuitenkin lähteä vain syömään työporukan kanssa. Tästä kehkeytyi sitten kotiin saavuttuani melkoinen riita. Hän ilmoitti minulle, että aikoo myös tehdä mitä haluaa. Hän lähtikin oman työpaikkansa pikkujouluihin ( missä ei mielestäni ollut mitään väärää), hän joi itsensä  humalaan ja syytti siitä työtovereitaan jotka olivat häntä pakottaneet juomaan. Aikuista miestä?? hänen pyynöstään lähdin häntä hakemaan kymmenen aikaan, tarkoitus oli että jatkaisimme iltaa yhdessä kaupungilla. Hän kuitenkin halusi kotiin.  hän olisi mieluummin kanssani kahden kuin että voisimme molemmat pitää hauskaa...

Joulun aikaan päätimme lähteä risteilylle. Mies pyysi että maksaisin hänenkin matkansa ja lainaisin hieman käyttörahaa, hän maksaisi myöhemmin takaisin. Tällä matkalla hän joi itsensä umpitunneliin. (aiemmin oli kertonut ettei välitä ollenkaan juomisesta).Kertoi kuinka saisi iskettyä kenet tahansa ja testaisi minua ettenvain yrittäisi ketään iskeä sillä matkalla. Lähinnä naureskelin näille jutuille, sillä en todellakaan ollut sellainen, että antaisin kenenkään viedä minua.




torstai 25. joulukuuta 2014

epäilyksiä

Ennen minua  mies oli ollut naimisissa melko varakkaan vanhemman naisen kanssa 20 vuotta.
Sain tiukan kiellon olla koskaan soittamatta tälle naiselle. Ihmettelin tätä kommenttia, koska asia ei ollut edes tullut mieleeni. Ihmettelin sitä sitten myöhemmin ääneen ja vastaukseksi sain:" No en halua kenenkään tietävän asioistani ja tämä on vähän niinkuin salajuttu." ??
   Miehellä oli myös pettämisen seurauksena syntynyt alle kouluikäinen lapsi (erään toisen naisen kanssa), jota hän kävi sillointälloin tapaamassa toisella paikkakunnalla. En koskaan päässyt mukaan tapaamisiin. Yleensä soittelimme päivittäin, mutta näinäpäivinä puheluihini ei vastattu tai ne kuitattiin viestillä " olen ajamassa",  enkä saanut ainoatakaan soittoa.  Kuittaukseksi sain aina iltaisin "En kyllä yhtään kuullut , että soitit tai oli niin huono kenttä että puhelu katkesi tai navigaattorini oli päällä, enkä olisi osannut ajaa sinne jos olisin vastannut."  Epäilin näitä vastauksia, olin suuttunut ja pettynyt, mutta annoin asia olla....  Myöhemmin kävi ilmi että tämä vanhempi ex-vaimo oli aina noissa tapaamisissa mukana. 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

myöhemmin elokuussa

Hyvin pian vaihdoimme puhelinnumeroita ja lähinnä tekstailimme.
Mies oli kovin halukas näkemään minua ja minä jarruttelin. Matkustelin lasten kanssa Suomessa ja nautin loppukesästä.
Lopulta sitten suostuin miehen näkemään ja pian aloimme tapailla.
Sain huomiota kylliksi ja puheluita n. 5h valveillaoloajasta. Kävimme puistoissa, rannoilla yms istumassa ja juttelemassa. Ajelimme autolla ympäriinsä. Kaikki oli loistavasti aina kun olin hänen kanssaan kaksin.
  Hyvin pian hän ehdotti ,että "asuisin " hänen luonaan joka toinen viikko, kun nuorimmat lapseni olivat isänsä luona ja vanhin 15vuotias hänen mukaansa pärjäisi viikon hyvin yksinkin kotona. Olin tästä eri mieltä, mutta hän toisteli minulle, että kaikki läheiseni tulisivat minut jättämään ja vain hän jäisi jäljelle. Tyttärenikin lähtisi pian maailmalle ja jos en olisi tämän miehen kanssa jäisin pian aivan yksin.
Tätä lausetta hän hoki minulle viikkojen  ajan, kunnes se oli jotenkin juurtunut mieleeni...

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Palataan tapahtumien alkuun...

Oli elokuun puoliväli. Lapsilla alkaisi pian koulu ja tunsin itseni jollakin tapaa yksinäiseksi.
Olisipa kivaa saada juttukavereita uusia sellaisia.... Niimpä enempiä miettimättä kävin eräällä nettideittisivustolla. Siellä ei tietenkään mitään päässyt katsomaan ilman omaa profiilia, niimpä sellaisen äkkiä tekaisin. ja unohdin sitten koko asian. Mitä nyt oikeastaan millään deittisivustolla tein, en kuitenkaan suhdetta etsinyt...
Kuitenkin kävin myöhemmin vilkaisemassa siellä uudelleen vain huomatakseni, että postilaatikkoni oli ahdettu täyteen jos jonkinlaista lipevää, ällöttävää, seksinnälkäistä yms. viestiä.
   Parin päivän kulutta kuitenkin tuli viestillä pelkkä moi. Johon myös vastasin tästä muutaman päivän kuluttua samalla tavalla.